Suomi osoittaa arvostustaan sodan aikaisille uhrauksille kansallisten muistomerkkien, hautausmaiden ja muistopäivien kautta, joilla kunnioitetaan erityisesti talvi-, jatko- ja Lapin sotien veteraaneja sekä kaatuneita. Veteraaneille tarjotaan erityisoikeuksia, tunnustustilaisuuksia ja opetuksellisia ohjelmia kouluissa ja kunnissa eri puolilla maata. Kunnioitus näkyy myös julkisissa seremonioissa ja puolustusvoimien osallistumisessa muistotilaisuuksiin. Näillä teoilla Suomi ei ainoastaan muista menneitä, vaan ne myös rakentavat kollektiivista muistia, joka yhdistää kansaa yli sukupolvien. Sotien muisto toimii kansallisen identiteetin perustana ja vahvistaa kansallista ylpeyttä, erityisesti nuorten ymmärrystä historiasta ja sen merkityksestä nykyajassa.
Kirjallisuus ja elokuvataide ovat Suomessa merkittävä osa toisen maailmansodan muiston ylläpitämistä ja kansallisen itsetunnon vahvistamista. Teokset kuten Väinö Linnan “Tuntematon sotilas” tai useat kotimaiset sotaelokuvat ovat syvästi juurtuneet kansakunnan kulttuuriin ja käsittelevät sodan kokemuksia realistisesti sekä sotilaiden että siviilien näkökulmasta. Näiden teosten avulla ihmiset voivat samaistua menneisyyden tapahtumiin ja ymmärtää paremmin niiden inhimillisiä ulottuvuuksia. Kulttuurituotannot mahdollistavat keskustelun historian merkityksestä ja tukevat kansallisen muistin säilymistä. Ne myös varmistavat, että tulevat sukupolvet eivät unohda sodan oppeja tai sen vaikutuksia Suomen kehitykseen.
Suomen koulutusjärjestelmä on sisällyttänyt toisen maailmansodan opetukseen laajoja sisältöjä, jotka tukevat kriittistä ajattelua ja historiallisen empatian kehittämistä. Oppilaille opetetaan sotien tapahtumia kansallisesta ja kansainvälisestä näkökulmasta, keskittyen sekä poliittisiin että sotilaallisiin tekijöihin. Opetuksen avulla pyritään ymmärtämään myös sodan vaikutuksia siviiliväestöön ja yhteiskuntaan laajemmin. Koulut sisältävät opintokäyntejä muistomerkeille ja museokohteisiin, joissa oppilaat voivat kohdata historian konkreettisesti. Veteraanien vierailut kouluissa tuovat elävän yhteyden menneisyyteen. Näin rakennetaan ymmärrystä siitä, miten vaikeista ajoista selvittiin ja miksi niitä tulee edelleen muistaa ja kunnioittaa.
Suomen sitkeys ja kestävyys toisen maailmansodan aikana on muotoutunut tärkeäksi osaksi kansallista identiteettiä ja henkistä perintöä. Käsite 'sisu', joka viittaa peräänantamattomuuteen ja rohkeuteen vastoinkäymisissä, nousi laajaan tietoisuuteen juuri sodan vuosina. Tämä kansallinen ominaisuus ei ole pelkästään menneisyyden tarina, vaan se näkyy edelleen nykypäivän suomalaisessa yhteiskunnassa – politiikassa, urheilussa, koulutuksessa ja arkielämässä. Sodan kokemukset ovat muovanneet ajattelutapaa, jossa vaikeuksia ei väistetä vaan kohdataan määrätietoisesti. Sitkeys on noussut keskeiseksi arvolupaukseksi, jota yhteiskunta vaalii ja siirtää eteenpäin uusille sukupolville esimerkkien, tarinoiden ja opetuksen avulla.